28. heinäkuuta 2017

Veneilemässä

Keskiviikkona käännettiin kuonot kohti vesiä ja lähdettiin veneellä retkeilemään! Yövyttiin kaksi yötä kivassa saaressa, sää pysyi onneksi mukavana. Veneessä Viima kävi makuulteen keulaan ilman erillistä käskyä, mahtava koira! Helppoa on matkustaa tämän kanssa, väline kuin väline ja tähän mennessä on mennyt nätisti. Retki sujui mainiosti, mitä nyt piti pöhistä ja haukkua muille saaressa kävijöille. Ei auttanut kieltäminen tai keskeyttäminen, hetken haukuttuaan onneksi hiljeni. Yöt Viima nukkui kanssani pienessä teltassa, rauhottui hyvin eikä yrittänyt itseään ulos suljetuista verkoista. Kameraa tuli ulkoilutettua oikein olan takaa, vaikka onnistumisprosentti ei päätä huimannut. Kivaa oli kuitenkin ja Viima oli vallan mainio reissukaveri!







23. heinäkuuta 2017

Pentuhaaveilua

(Pahoittelut jo etukäteen pitkästä ja sekavasta postauksesta!) Hirveän moni on nyt saanut pennun kotiin, ja jos ei ole saanut, on odottamassa tai suunnittelemassa pennun hankintaa. Voi, minäkin haluun! Nyt en kyllä ottaisi, en vaikka tarjottaisiin. Viima on vielä liian nuori. Sillä on arjessa asioita, mitä haluan vielä paremmaksi ennen kaverin hankkimista. Harrastuksissa sillä on vielä paljon tehtävää. Silti, kuitenkin mieli tekee toista koiraa.

Nyt en ole hankkimassa toista koiraa. Ei, en vielä edes vuoden päästä. Kahden vuoden päästä voisin oikeastaan jopa hankkia, mutta haluan löytää juuri täydellisen yhdistelmän itselleni. Haluan käyttää aikaa rotuun ja kasvattajaan ja hänen koiriinsa tutustuen. Toisaalta, raha tulee olemaan tiukilla opiskelemisen takia, samoin aika. Ja asuessani vielä oman katon alla, voi olla, että en tule saamaan lupaa. Ehkä sitten, kun asun omassa asunnossa. Ehkä silloin tiedän paremmin, onko mahdollisuuksia toisen koiran hankkimiseen. Kuitenkin olisi mukava saada toinen koira Viiman elinaikana. Toisaalta taas, se on hyvin epätodennäköistä, mutta käytännössä taas mahdollista.


En tiedä edes minkä rotuisen haluaisin. Puhdasrotuinen se tulee kuitenkin olemaan, sen verta kova kiinnostus on nyt palveluskoiralajeihin. En halua sulkea itseltäni mahdollisuutta näihin seuraavan koiran kanssa. Ja itse asiassa näyttelyissäkin olisi mielenkiintoista käydä pyörähtämässä, oman koiran kanssa. Viima on aikalailla kaikkea, mitä koiraltani haluan. Ja itse sanoisin, että Viima on perinyt luonteensa hyvin pitkälti emältään, käyttölinjaiselta australianpaimenkoiralta. Uskoisin, että Viimasta olisi saanut vielä paremman koiran paremmalla pohjakasvatuksella, toisaalta en edes tarvitse siihen mitään lisää. Ainoa asia, mitä Viimasta muuttaisin, on sen haukkuherkkyys. Haluan vähemmän taloa vahtivan koiran, toisaalta, ei vahtiminen haittaa. Itse asiassa tykkään, että koira ilmoittaa vieraan saapumisesta taloon. Se tuo tiettyä turvallisuuden tunnetta, kun tietää, ettei kukaan pääse hiipimään sisälle ilman ilmoitusta. Haluaisin koiran kuitenkin lopettavan lähestulkoon heti käskystä, silloin haukkuminen on sallittua kun sen osaa lopettaa ja se ei ole turhanpäiväistä. Ja tämä taitaa olla pitkälti koulutuskysymys. Olisi jo pentuna pitänyt totuttaa ovikellon ääniin, oveen koputtamiseen sun muuhun. Kertokaa ihmeessä, jos tiedätte, miten koiran voi opettaa hiljentymään käskystä! 

Ajatus australianpaimenkoirasta houkuttelisi. Ehkä sekalinjainen, tai käyttölinjainen. Näyttelylinjaista en halua, sillä omaan makuuni Viimallakin on jo hiukan liikaa turkkia. Se kantaa kaiken kuran ja roskan sisälle turkissaan, kuivuu ajokoiraan verraten hitaasti ja kesällä on liian kuuma. Ainoa, mikä jää mietityttämään aussiessa, on vahtivietti. Toisaalta, ei Viiman vahtiminenkaan elämää haittaa. Ainot vaan, en tiedä yhtään, miten Viima käyttäytyisi kaupungissa asuessa. Toisaalta se voisi tottua yllättäviin ääniin ja olla hiljaisempi, tai pahentua. Ja jos esimerkiksi kerrostalossa asuminen ei onnistuisi, en voisi ottaa koiria mukaan muuttaessani pois kotoa.


Aussien lisäksi itseäni kiinnostaisi colliet, sileäkarvaisena. Turkkia ei olisi, eikä liiemmin vahtimistakaan, joten sinällään colliehan vastaisi kaikilta osin mitä haluan. En vain tiedä, tulisiko siitä tietynlainen riittämättömyyden tunne Viiman jälkeen. Olisiko colliesta itselleni harrastuskoiraksi, riittäisikö se täyttämään toiveeni Viiman tavattuani? Aktiivisesta yhdistelmästä voisin saada itselleni täydellisen koiran. Täydellisen. Huonolla tuurilla saisin täydellisen pettymyksen, jonka en kokisi riittävän itselleni harrastuskaveriksi. Hankalia kysymyksiä... 

Paljon on muitakin rotuja, mitkä itseäni kiinnostaa. Suurimmat vaatimukset olisi, että koira olisi miellyttämisenhaluinen, mieluiten paimenkoira, riittävän suuri pk-harrastukseen, ja melko hiljainen. Rakenteeltaan haluan terveen koiran, joka olisi melko kevyt. En halua sulkea rotuvalinnassa agilityä pois, sen tulee olla mahdollista, eli ei raskasrakenteisia tai todella suurikokoisia koiria. Oikeastaan säkä saisi olla jotain 50cm molemmin puolin, ei alle neljäkymmentäsenttistä, mutta ei yli kuudenkymmenen. Turkinhoito tulee olla helppoa, turkki saisi olla kevyehkö. Koiran kanssa arki tulee olla helppoa ja mukavaa, se on kuitenkin suurin osa sen elämästä. En halua liian terävää koiraa, enkä liian kovaa tai vastaavasti liian arkaa. Saa kertoa, mikä rotu näihin raameihin osuisi ja mikä muutenkin minulle sopisi. Onneksi ei tarvitse vielä tietää, pitkään aikaan. Ehkä se oikea rotu ja ennenkaikkea yksilö / yhdistelmä osuu vaan joskus kohdalleen, Odottelen tulevaksi sitä tietynlaista fiilistä. 

20. heinäkuuta 2017

DIY koiranruokakuppiteline

Vajaa kuukausi sitten jo tein tämän, mutta nyt vasta sain aikaiseksi otettua kuvat tästä! Kuitenkin, pitkin kevättä jo suunnitelin ruokakuppitelineen valmistamista. Viimalla ei mitään terveydellisiä syitä tämän käyttämiseen ole, mutta onhan ne kupit nyt siistimmän näköiset tälläisessä, kuin lattialla likaisen pyyhkeen päällä. Lisäksi, kupit ei löydy ruokailun jälkeen esimerkiksi toisesta huoneesta, pitävät vähemmän ääntä, ja sotkevat vähemmän. Itselleni tästä on siis paljonkin hyötyä!

Koko teline on valmistettu puusta, päällinen on 25cm leveää liimapuulevyä ja kupit halkaisijaltaan 20cm. Korkeutta on telineellä ehkä himpun verran liikaa, n. 32cm, mutta onneksi se on periaatteessa helppo korjata lyhentämällä jalkoja. Nyt kuukauden tätä käytettyämme kuitenkin sanoisin, ettei kupit ole liian korkealla. Kupit on helppo ottaa pois ja laittaa takaisin, mutta ne pysyvät kuitenkin hyvin paikoillaan. Levy on helppo pitää puhtaana, sillä sen pinta on käsitelty mustalla saunavahalla. Jalat maalattiin kaapista löytyneellä valkoisella jämämaalilla. Koko komeus oli hyvin nopeasti valmis ja helppotekoinen, eikä tarvikkeet tähän maksaneet paljoa, etenkään kun kaikki työvälineet löytyi jo valmiiksi kotoa. 

Teline on ihana! Kupit ovat nyt niin paljon siistimmän näköiset ja oli kiva päästä pitkästä aikaa tekemään puutöitä, vaikkakin vain helppoa sellaista. Suosittelen kokeilemaan, jos nikkarointi houkuttelee! Ja vielä, tämä teline sopii niin kivasti Viiman virkattuun petiin, josta löytyy jo postaus täältä. ♥




17. heinäkuuta 2017

Agility

Päästiin tänään aksailemaan! Lähiviikot ovat olleet melkoista toimintaa, muun muuassa Agirotu 2017 talkoolaisena, koiranäyttelyssä turisteileminen, tutuilla kyläileminen ja omat kesätyöt. Nyt kuitenkin vilinä on taas rauhoittunut ja on aikaa palata takaisin blogin äärelle!

Tänään treeneissä mentiin kahta rataa, ja pihalla itsenäisesti keppejä. Ensimmäisellä radalla merkkausta, sekä pitkillä suorilla eteen irtoamista. Merkkausta kotiläksynä en ollut harjoitellut sitten yhtään, (köh..) mutta Viima osasi sen suoraan! Ilmeisesti viime kerralta oli jäänyt tarpeeksi mieleen. Nämä menikin siis todella mukavasti, eteenmenot vähän tökki, mutta sain mutkaputken ansiosta etumatkaa ja kerkesin juosta Viiman kanssa kaikki pätkät. Jos itse en olisi ollut pelastelemassa, olisi suorat olleet hirveää katsottavaa! Muutama etupalkkaus, ja asia oli taas kunnossa eikä Viima jäänyt katselemaan mun suuntaan. 

Toisella radalla takaakiertoja ns. keskellä suoraa pätkää. Oma ohjaus taas tökki, Viima meni kyllä sinne minne sen ohjasinkin! Kun itse tajusin idean, osasin liikkua ja luotin koiraan, meni rata todella kivasti. Taas radalla myös eteenmenoja, Viima meni yllättävän hyvin, ilmeisesti muisti etupalkkaukset toiselta radalta. Ja putkiin haki molemmilla radoilla todella kivasti, ei mitään ongelmia!

Kepit on hyvällä mallilla ja edistyy. Edelleen sisäänmenot on hankalia; Viima tarjoaisi toisesta välistä sisään (?). En ymmärrä yhtään! Kuitenkin aina ns. oikealta puolelta, mistä kuuluu mennä sisään. Kun pääsee kepeille, menee itse kepittelyosuus varmasti, loppua kohden lähtee keskittyminen herpaantumaan ja jätättää keppejä välistä. Mutta ei auta kuin treenata, ehkä kolmasosakepeillä, niin saisi varmuutta kehiin. Oon kyllä niin tyytyväinen näihin joka tapauksessa, meidän iloinen este ♥

Kaikinpuolin Viima oli treeneissä mahtavassa vireessä, oli aktiivinen ja liikkui vauhdilla. Mahtavaa, vire pysyi myös namipalkalla ylhäällä. Tauoilla rauhoittui kivasti viereen makoilemaan, ei vinkunut tai pelleillyt muuta. Ainoa ärsytys oli rataantutustumiset, treenatttiin hallissa pitkästä aikaa kentän sijasta, ja hallissa Viima ei osaa rauhoittua odottamaan sitten yhtään. Hirveä räksytys (Todella kivaa, etenkin kun Viimalla ei mikään hento ja kevyt haukku ole..) tauotta, aivan karmeaa. Ja heti hiljenee, kun itse palaan hihnaetäisyydelle. Mutta taas jos huomioni siirtyy muualle ja poistun, edes metrin päähän, haukku alkaa. Vinkkejä kellään tähän? Kotiläksyksi jäi etupalkalla eteenmenojen treenaaminen, ja keppiprojekti jatkuu. Ihana motivaatio ja fiilis jäi, en malta odottaa ensi kertaa!

10. heinäkuuta 2017

Rakkautta ♥











Rakastan tätä koiraa. Just se oikee just mulle, ei ehkä toiselle, mutta mulle täydellinen. ♥

8. heinäkuuta 2017

Doboilua

Sain viimein aikaiseksi videoida meidän dobotouhuja! Viiman tasapaino on ehkä hieman kehittynyt, mutta ennen kaikkea; Viima on RAKASTUNUT tähän lajiin! Heti kun nostan pallon esiin, Viiman silmiin syttyy iloinen pilke. Ja miten nätisti se tarjoaa kaikkea toimintaa! ♥ Jos käännän hetkeksi pallolle selkäni ja käyn vaikka hakemassa lisää nameja, on Viima pakko ottaa kontaktiin tai se on omin luvin kiipeilemässä. Ollaan nyt treenailtu kerran pari viikkoon, just sopiva tahti meille. Eikä tää oo niin vakavaa!

Pari päivää sitten pallolla otettiin ihan perusasioita alkuun, asennonmuutoksia, tasapainottelua. Kokeiltiin kanssa pyörimistä pallon päällä ja tassun antamista, eikä ne nyt hirmuisen hankalia olleet. Pyörimisessä todella epävakaata, Viima tasapainoilee ihan toden teolla. Tosin se on jo oikeasti vaativa liike koiralta. Lemppariliike yhdessä tehtävistä on ehdottomasti liike, jossa itse istun pallon päällä jalat ilmassa, ja koira kiertää ympäri hypäten aina jalkojen yli. (Keikkuvaksi veneeksi sitä taidetaan kutsua) Videolle tosin sattuivat huonoimmat pätkät, harmi. Ollaan myös kokeiltu pallon pyörittämistä etujaloilla eteenpäin, ja ajatus on alkanut vähitellen hahmottumaan Viiman päähän. Naksuttelemalla ollaan harjoiteltu, vielä ei olla saatu kuin askel tai pari.

Alkulämmittelyt ja jäähdyttelyt sekä venyttelyt kuuluvat aina asiaan, yleensä saatan käydä lyhyellä kävelylenkillä ennen treeniä, sekä nopeita temppuja. Pyörimistä molempiin suuntiin, jalkojen välistä pujottelu, hyppy ilmaan - maahan - hyppy ilmaan- sarjoja. Treenin jälkeen vähän ajan kuluttua ollaan tehty pieniä, erityisesti selkää ja niskaa venyttäviä lyhyitä namivenytyksiä. Näitä samoja hierojakin meille suositteli, ja ollaan yritetty muistaa tehdä näitä pari kertaa viikossa. Yleensä houkuttelen kuonon namilla ylös, jalkojen väliin, molemmille puolille takajalkoihin ja häntään. Helppoa ja nopeaa, yleensä vain meinaa unohtua.

6. heinäkuuta 2017

Agility

Maanantain agitreenien aiheena takaakiertoja ja ohjaajille uusia ohjauskuvioita. Viimalla oli vähän väsy veneretken jälkeen, joten vauhti hidastui entisestään. Oma epävarmuus ohjauskuvioiden takia sai vauhtia myös hiljentymään. Harjoiteltiin toiseksi viimeiselle esteelle muun muuassa saksalaista, eikä muuten tunnu yhtään omiin liikkeisiin sopivalta. Saatettiin kouluttajan kanssa vääntää se päähäni rautalangasta, ja kyllä sen lopulta tajusinkin. Käytännön toteutus VÄHÄN tökkii vielä :D Viiman irtoamattomuus ja hitaus teki tästä vielä hankalamman, saa nähdä tullaanko tätä koskaan oikeasti radalla käyttämään.

Toiselle esteelle piti tehdä merkkaus, mikä on saattanut unohtua meiltä harjoitella. (köh..) Viima kuitenkin hoksasi jutun melko nopeasti ja saatiin onnistuneitakin yrityksiä. Meno oli hieman tökkivää, mutta kyllä me se rata kerran saatiin puhtaasti läpi! Jes! Nyt kotona siis merkkausharjoituksia, sekä itselle saksalaista. 

Pahoittelut laadusta, välimatkat taas aivan pielesssä :D