18. marraskuuta 2017

Hierojalla

Pitkästä aikaa Viima pääsi hierojalle! Tuli kyllä tarpeeseen, sen verta löytyi jumeja tuosta koirasta. Niin sanotut pomppulihakset oli jumissa, yleinen jumi aksakoirilla. Selästä löytyi kipupiste ja jumia viimeisen kylkiluun jälkeen, tämän hieromisessa kesti todella pitkään ja kipeä oli. Ihme ettei arjessa ole näkynyt, tämäkin yleinen aksa- ja tokokoirilla. Myös niska oli jumissa oikealta puolelta tokon toispuoleisuuden takia, vaikka kuin ollaan yritetty venytellä ja tehdä temppuja jne tasapuolisesti. Onneksi saatiin kaikki jumit auottua.

Hierottavana Viima oli tällä kertaa aivan kauhea. Kerjäsi namia kun erehdyin sen alkuun sen avulla patjalle houkuttelemaan. Jumien aukominen sattui eikä ollut miellyttävää, halusi tilanteesta pois mikä ei yhtään tilannetta auttanut. Paikoillaan oleminen oli vaikeaa ja hirveästi olisi pitänyt päästä hierojan kasvoja nuolemaan... Mutta on se mukava koira sen suhteen, että vaikka välillä tekikin kipeää eikä niin mukavaa ollut, ei mitään murinoita tai mitään ja hieroja oli vielä hieronnankin jälkeen kiva tyyppi ♥

 

12. marraskuuta 2017

Suunnitelmia ja tavoitteita - Agility

Uuden treeniryhmän myötä piti vastata pieneen alkukyselyyn. Pitkitin ja pitkitin vastaamista kunnes se oli pakko toteuttaa. Meidän tavoitteita vain oli niin hankala yrittää kertoa! Agilityssä omat ajatukset on vaihdelleet niin rajusti meidän historian aikana, välillä on vain tehnyt mieli lopettaa koko harrastus, välillä ollaan edistytty vauhdilla ja olen kaavaillut vaikka mitä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Haluan kisaamaan, mutta en sitten meidän etenemisestä niin tiedä. Tottakai tahdon edetä ja toivoisin, että vielä joku päivä me juostaan Viiman kanssa kolmosissa. Eikä se haamuvalioituminenkaan paha olisi...

Tällä hetkellä tilanne on se, että suurin osa esteistä on periaatteessa lähes kisavalmiita. Keinu, kepit ja A on vielä vaiheessa, mutta kepit onnistuu jo osana rataa. Kepeille tarvitaan nyt paljon varmuutta, uusia kulmia sekä erityisen paljon omaa liikehäiriötä. Kepit ei siedä yhtään vielä omaa liikkumista, pitää mennä lähellä vieressä, muuten jää välejä välistä. Näitä siis tehotreeniin, keppien perusidea on kuitenkin jo hallussa, mutta jos oma liikkuminen ei onnistu, rajoittaa se radalla aika paljon.

Kepit heinäkuussa.

Aalle aloitin juoksariprojektin boxilla. Tätä ollaan tehty hirveän vähän, itse en osaa edetä mitenkään tässä :D Viima juoksee todella nätisti kontaktialueeseen osuen varmaankin mellkein yli 90% suorituksista. Varmaan lähdetään varmistamaan osumia jotenkin alas, mutta periaatteessa A menee jo osana rataa. Tätä työstetään nyt treeneissä, tarvitaan vauhtia ja tarkkuutta! Boxitekniikka kuitenkin on hallussa, sen kanssahan voi treenata kotioloissakin.

Keinun aloitin itsenäisesti bang gamella. Keinun toisen pään alle laitoin siivekkeet, ja aloin naksuttelemaan tarjoamalla osumista keinulle. Alkuun pamaus ja liike jännitti paljon, nyt ne ei enää häiritse. Viima tajusi idean todella kivasti, ja olenkin nyt enää pitänyt kädellä keinun toista päätä koko ajan vähemmän ylhäällä. Tavoitteena olisi saada keinulle kivat ja varmat 2on/2offit, joita Viima lähti itse todella kivasti keinulle tarjoamaan. Keinuprojektista olen nyt hirveän innoissani, päästiin treenaamaan taas pientä tekniikkaa ja tapa on itselleni selkeä ja helppo treenata myös omatoimisesti! Ollaan edetty nyt siihen, että luodaan varmuutta vaikka keinu liikkuisikin, pamaus ei enää ole paha. Eiköhän ensi vuoden puolella jo päästä tätä liittämään kokonaisena ratoihin!

Elokuussa rataa, mukana pituus

Erikoisesteitä ollaan nyt kanssa treenattu, renkaasta tuli Viimalle todella kiva alkusyksyn rengassulkeisten myötä. Todella harvoin menee enää alta tai sivuilta, nyt tähänkin se oma liikehäiriö yms mukaan. Muurissa ei ole ongelmia, tosin korkeutta pitää nostaa, pituudessa samoin pituutta. Pussia treenattiin kerran erityisesti ja Viima lähti itse juoksemaan hirmuisella vauhdilla läpi! Oletin että joudutaan tekemään hirveästi hommia pussin kanssa, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että siitä tulikin kiva este. Pitää käydä joku päivä hallilla kokeilemassa jäikö suoritustapa päähän! ;)

Vauhti ja vire on lähiaikoina parantuneet ihan hirveästi, en tiedä edes mistä mutta jotenkin kuitenkin. En valita, treeneissä on saanut juosta ihan kunnolla! Enää pitäisi saada omaan päähän taottua että tuo koira oikeesti osaa, tällä hetkellä en luota osaamiseen ja olen esimerkiksi takaakierroissa koko ajan tiellä ja muutenkin. Irtoamista päästään kanssa nyt tehotreenaamaan kun vauhti alkaa olla kunnossa, mahtavaa ♥ Motivaatio on korkealla, innolla odotan että päästään menemään kokonaisia ratoja, uusi ryhmä oli huomattava parannus meidän aksalle! Ollaan edistytty hirveästi ja motivaatio on paljon korkeammalla, oikeastaan meidän olisi pitänyt vaihtaa ryhmää jo paljon aikaisemmin. Olisikohan ensimmäiset startit ensi vuodelle semmoinen todellinen tavoite?

A ja puomi osana rataa meidän kolmansissa epiksissä

Mittauskin on tiedossa jossain vaiheessa, saa nähdä mihin kokoluokkaan sitä ollaan menossa. Itse kovasti haluaisin saada Viiman pikkumakseihin, en halua rikkoa koiraa sitä 10cm korkeammilla esteillä. Mieluummin jäätäisi vaikka rajatapaukseksi kuin makseihin, liikaa vauhtia ja korkeutta meille. En oikeasti tiedä, mitä teen jos me joudutaan makseihin, tällä hetkellä motivaatio on niin korkealla. Eikä agilityn ole tarkoitus olla mitään korkeushyppykisoja, onneksi rimakorkeuksia laskettiin edes se vähä, mitä nyt. Ehkä me mennään mittauksiin jo tämän vuoden puolella, toinen vaihtoehto olisi sitten keväämmällä. Toivottavasti löytyisi läheltä joku tilaisuus!

7. marraskuuta 2017

Aurinko ja luonnonpelto









Kerrankin sain edes vähän onnistuneita liikekuvia aikaan ja talletettua Viiman salaisen pystykorvaisuuden! Kuvat napsin juuri päivän vai kaksi ennen ensilumia, meidän iki-ihanalla lähipellolla. Ihana oli päästä tänne kävelemään, on maalla lenkkeily vain niin paljon kaupunkilenkkeilyä mukavampaa. Viima oli tyytyväinen kun pääsi juoksemaan, vielä kun saisi itselleen seuraa niin ei tarvitsisi itsekseen riehua. Lähiaikoina ei nimittäin olla päästy leikkimään juuri kenenkään kanssa ja hihnassa olevasta ajokoirasta ei ole tarpeeksi riemua täynnä energiaa olevalle paimenkoiralle. Näinä hetkinä niin paljon tekisi mieli hankkia Viimalle kaveri, toinen paimen tähän talouteen. Etenkin, kun itseäni kiinnostavilla kasvattajilla on tulossa aivan liian monta aivan liian ihanaa yhdistelmää. Voi ei, yritän taas saada pentuhaaveilun pysäytettyä, vaikka tekisi vain mieli haaveilla ja toteuttaa nämä haaveet... Olisipa mahdollisuus!

2. marraskuuta 2017

Hirmusen hyvä hylly

Tiistaina käytiin mölliradalla kotihallissa. Radalla oli putkien ja hyppyjen lisäksi myös puomi ja A, ohjauksiltaan helppo ykkösluokkaa muistuttava rata. Viima teki hirveän mukavalla fiiliksellä, vaikka vauhtia olisikin saanut olla vähän enempi. Puomi ja A oli super! Itse jännitin vain ennen rataantutustumista, sen jälkeen oli aika hyvä ja luottavainen tunnelma. Hyvä kisakokemus siis! Lopputuloksena saatiin hylky, koska puomi nyt vain oli niin ihana enkä itse kutsunut koiraa tarpeeksi tiukasti lähelle kolmosesteen jälkeen, jolloin Viima kävi puomilla pyörähtämässä. Muuten mentiin nollaratana! Hirveen tyytyväinen ♥ Ehkä mekin päästään joskus kisaamaan!


27. lokakuuta 2017

Syksy ♥







Kirpeä syysilma, viileä tuuli poskilla, hämärtyvät illat. Putoilevat lehdet ja värikäs metsä, auringonsäteet puiden lomitse. Ei ole liian kuuma, ei liian kylmä. Lätäköt maassa, jalkoihin saa laittaa kumisaappaat. Syksy ♥ Jotenkin se tuli tänä vuonna todella nopeasti, lehdet kellastuivat ja tippuivat hirveän nopeasti. Nyt on jo ensilumet sataneet ja aurinkoinen, värikäs alkusyksy olisi kai virallisesti ohi. Meilläpäin on tällä hetkellä maassa muutama lumihiutale, missään maa ei ole oikeastaan peittynyt. Sinällään odotan innolla, että tännekin saadaan kunnolla lunta, koska lumi nyt vaan on ♥ Tosin kovia pakkasia missä ei tarkene mitenkään en odota innolla, enkä myöskään ainaista lunta-räntää-eikun vettä pallottelua tässä loppusyksystä, alkutalvesta. Viima odottaa varmasti jo innolla lumen oikeaa tulemista, pääsee taas kierimään. Ehkä tänä vuonna tulee niin paljon lunta, että siellä pääsee pienet lumesta hullaantuvat koiralapset riehumaan ja möyrimään?

22. lokakuuta 2017

Loppu hiljaisuudelle

Hups.

Piti kirjoittaa aktiivisesti. Pitää blogi nyt voimissaan, kun kerrankin olen onnistunut jo sen kasvattamaan, jo yli puolivuotiaaksi. Mutta silloin en kirjoita, kun ei tunnu siltä. Yritin kyllä monta kertaa, ei vain lähtenyt. Ahdisti. Harkitsin vakavasti, monta kertaa, että tulen kirjoittamaan tänne tämän blogin viimeiset sanat. Ei vain tuntunut hyvältä, en saanut aikaiseksi haluamani tasoista tekstiä, valokuvaaminen tökki, ehkä oli jotain stressiä kaikista hommista, vaikkei mikään erityisen kiire ollutkaan.


Samaan aikaan tahdoin kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa. Pitää blogia, julkaista tänne meidän elämää. Olen aina himoinnut blogin pitämistä, jotenkin tuntuu turhalta valokuvata ilman blogia. Ilman paikkaa, jonne tunkea kaikki valokuvaamani. Tykkään kirjoittamisesta, mutta en osaa kirjoittaa, ilman että sillä on joku tarkoitus. Kaikelle pitää aina olla joku järki, miksi pitää tehdä. Mutta kun ei lähtenyt. Nyt kuitenkin, ajatusten päästyä nollautumaan syysloman alkaessa, mielen ja ruumiin päästessä rentoutumaan ilman, että joka päivä pitää keskittyä täysillä, mennä, opiskella, toimia, sain viimein istuuduttua näppäimistön ääreen. Ote on jotenkin keventynyt, ei tuntunut niin vaikealta. Joten me jatketaan, eikä luovuteta heti kun tuntuu, ettei ehkä jaksa. On helpompi jatkaa vaikean kohdan yli, kuin luoda kaikki uudestaan. Tiedän kuitenkin, etten voisi nyt jatkaa ilman blogia, se on kuitenkin liian tärkeä harrastus, jotta voisin sen näin vain hylätä.


Pieni kirjoitustauko tuntui ikuisuudelta, vaikka kukaan ei luultavasti edes huomannut mitään. Eihän tässä ollut kuin kaksi viikkoa kirjoittamatta, jotenkin se tuntui hirveän pitkältä ajalta. Halusin kuitenkin kirjoittaa nämä ylös, vaikka oikeastihan tätä ei voi edes kutsua tauoksi, tai miksikään muuksi vastaavaksi. Fiilis kuitenkin on jatkunut jo pidempään, kuin tauon viimeisimmästä kirjoituksesta. Mutta, me jatketaan, vaikka varmaan hidastankin vähän tahtia, että kerkeän panostaa. Ehkä edeltänyt fiilis johtui juuri siitä, halusin pitää postaustahdin samana kuin kesällä, mutta lopputulos oli ahdistus siitä, että tekstien taso ei vastannut odotuksiani mutta silti piti julkaista jotain. Jatketaan siis yrittäen saada aikaan laadukkaampaa tekstiä kuin pelkät treenipostaukset ja ehkä joku kuva välissä, ja hidastetaan tahtia. 


Kuvat on otettu meidän lähikentältä, parin sadan metrin päässä uudesta talosta. Toinen kenttä löytyy toiseen suuntaan vähän vajaa puoli kilometriä, hallille on kolme kilometriä ja julkisilla pääsee kauemmaksi. Aivan mahtava fiilis, kun pääsee näin helposti kaikkialle. Vaikka kyllähän aikaisemmassa asuinpaikassa pääsi vanhempien kyydillä, ei nyt ihan hetken mielijohteesta voinut ikinä lähteä. Nostaa treenimotivaatiota kummasti kun voi itse liikkua treenaamaan itselle sopivaan aikaan. En kestä ♥

8. lokakuuta 2017

OnniDog - Sunnuntai

Vielä sunnuntainakin sää oli ankean harmaa, mutta hullut sitkeät koiraihmiset jatkoivat harrastamista OnniDogissa. Sunnuntaina oli lisäksi myös pentunäyttely minkä takia paikka oli melko täynnä aikaisempiin päiviin nähden. Aloitettiin taas aamu rallytunnilla, tänään vuorossa oli houkutuksen treenaaminen sekä jotain vapaavalintaista. Harjoiteltiin luopumista ensin seuruuttamalla koiraa ympäri namilautasen, sen jälkeen pyöräyttämällä koira itsenäisesti sen ympäri. Viima suoriutui tehtävästä kunnialla, ajattelin tämän olevan sille hankalempaa! Vähän piti ahdistua kun ei saanut ottaa mutta piti mennä lähelle, yllättävän vähän kuitenkin. Ajattelin että Viima olisi luikkinut aitojen reunoja pitkin mahdollisimman kaukana ja menettänyt toimintakykynsä, sitä se on välillä kotona tehnyt :D Elli kertoi myös aika kattavasti miten lähteä etenemään houkutuksessa ja mitä houkutuksen onnistuminen vaatii.


Tunnin lopulla saatiin valita joku ongelmallinen liike, yllättäen tullut kysymys sai omat aivot jähmettymään mutta päädyin lopulta spiraaliin vasemmalle, spiraalin tekeminen kun on kotioloissa ilman tötsiä vähän hankalaa. Muistuteltiin mieleen lauantailta takapäänkäyttöä mutta muuten ei normaalivauhdissa ollut erityisemmin ongelmaa, sitten piti tehdä juosten. Joo, Viimahan ei ole tehnyt edes käännöksiä juosten + sen seuruun laatu tippuu huomattavasti juostessa. Treenailtiin sitten tätä ja saatiin hyvät vinkit miten jatkaa, saatiin kyllä jo yllättävän onnistuneitakin spiraaleja juosten! Pitää kasata enemmän motivaatiota juosten seuruuseen sekä harjoitella kääntymisiä. Itselle myös "kotiläksyksi" käydä katsomassa yhdet tai useammat rallykisat. Tämä suoriutuukin talkoilulla oman seuran syksyn rallykisoissa!


Rallyn jälkeen kokeiltiin ensimmäistä kertaa ikinä pallopaimennusta! Tämä oli ihan mahtavaa, Viima syttyi ihan täysillä ja tykkäsi lajista! Aloitettiin ihan alkeista että saatiin koira tökkimään palloa, ja edettiin sitten siihen, että koira kiertää pallon taakse ja tuo sen ohjaajalle. Viima olisi alkuun paljon mieluummin raapinut palloa ja kokeilikin tassukosketusta ahkerasti, onneksi saatiin se kuonotökkäys poimittua sieltä käytöksestä! Koulutuksesta tuli kyllä oman top- listan ykkönen, kouluttajat olivat ihania ja laji oli hirmu hauskaa! Pakko päästä jatkamaan hupilajina tätä kotona! Saatiin kouluttaja Suvi Salmelta kattavat vinkit miten edetä ja hänen käyntikorttinsa, sanoi Viimaa luonnonlahjakkuudeksi. Pieni rankkasadekuuro kesken pallopaimennuksen ei edes latistanut omaa mielialaani, Viima oli vain niin super ♥ Ostoslistalle menee sopivankokoinen jumppapallo ja olen jo kerennyt suunnitella vähän kaikennäköistä mitä tullaan treenaamaan.. Miten niin innostuin? :D


Viimeisenä koulutuksena meillä oli Nose Work. Sisätilalaji kelpasi vallan hyvin ulkona vietettyjen sateisten tuntien jälkeen, ja saatiin kaivettua Viimastakin vielä energiaa vaikka alkoikin jo väsy painamaan. Otettiin laatikkoetsintää kaksi kertaa, ensin niin että tiesin piilon paikan ja toinen sokkona. Viima työskenteli hirveän kivasti ja käytti nenäänsä todella hyvin! Sokossakin sain luettua Viiman eleitä kivasti ja saatiin kerrasta oikein. Kokeiltiin vielä näiden lisäksi piilottaa pöydän osaan muutamaan eri paikkaan, ja vaikka olikin ihan uusi juttu Viimalle, meni se silti todella hyvin! Vähän alkuun oli pientä epäröintiä muttei se jatkunut pitkään. Nose Workissa tauot Viima makoili selällään tassut kohti taivasta, ei ollut enää rauhoittumisongelmia.. Lopetettiin Nose Work'kin vähän aikaisemmin kun koirat ei olisi enää jaksanut.


Tapahtuman meidän osalta päätti jättitehtävärata, rally-tokon möllikisat jätettiin suosiolla välistä. Ei ihan vielä oltaisi oltu valmiita, varsinkaan kun Viima oli vielä melko väsy pitkän viikonlopun jäljiltä. Tapahtumarataa odotellessa käytin ajan jutellen muiden kanssa, oli kiva tavata teitä ! Aurinkokin pilkahti hetkeksi. Tehtävärata me suoritettiin varsin onnistuneesti ilman erityisiä ongelmakohtia, rata sisälsi muunmuassa korokkeelle menemisen, putken, pallokujahoukutuksen sekä tassutargetin. Jokainen osallistuja sai kiitospussukan, Viima rakastui täältä löytyneeseen karvaiseen naruleluun. Haikein mielin jatkettiin tästä matkaa kohti kotia, pakko päästä ensi vuonna uudestaan! Kokonaisuudessaan OnniDog oli ihan valtavan ihana kokemus; viikonloppu täynnä koiraharrastuksia, koiraihmisiä, luentoja ja kaikkea mahdollista, mikä olisikaan parempaa? Ennakkoilmoittautuminen vuodelle 2018 taitaa lähteä tässä lähiaikoina, paikan päällä en vielä saanut aikaiseksi.

Kiitos OnniDog, kiitos kaikki kouluttajat, kiitos kaikki tapahtumassa mukana olleet ♥ Ensi vuonna nähdään!