21. tammikuuta 2018

Meidän aktivointilelukokoelma

Viimalle tulee usein annettua joko toinen tai molemmat päivän ruoista aktivoinnin merkeissä. Sitä ei normipäivänä saa fyysisesti väsytettyä, niin lenkin lisäksi ollaan sitten väsytetty pääkoppaakin, paljon tehokkaampaa jos käytettävissä oleva aika on pieni. Treenaamalla menee aika usein iltaruoka, joko ohjatuissa tai kotona, mutta loppuina päivinä ollaan käytetty sitten meidän aktivointileluja. Joten, avataan vähän mitä kaikkea meillä on käytössä!
  • Kong Wobbler. Tämä on ollut erittäin kätsy vekotin, sillä sen pystyy vaivattomasti kiertämään auki ja täyttämään ruoalla. Pari kertaa olen myös turvottanut ruoan sisään ja vaikeuttanut täten tehtävää. Ainoa miinus mikä tässä on ollut, on materiaali eli kova muovi, pitää tarkoin pitää matolla tai kerrostalon naapurit eivät hirveämmin tykkää. Kuitenkin Viima rakastaa tämän pyörittelyä!
  • Erilaiset muut aktivointipallot, kolme taitaa olla kertynyt ja nämä on meidän entisen koiran perintöä. Tästä ei lähde kovaa meteliä, mutta yksi kerrallaan ruoan sisään tunkeminen antaa sen verran miinusta, että hyvin harvoin ollaan enää tätä käytetty. Kuitenkin välillä ollaan tätäkin käytetty ja mukavasti antaa tämäkin toimintaa!
  • Ahmimisenestokuppi. Meillä siis kuppi, missä spiraalin muodossa syvät urat, joista yritetään nappulat saada. Tämä on todella mahtava! Vaikeustasoa helppo muuttaa muuttamalla ruoan koostumusta, kuivat nappulat on vaikeampia kuin märkäruoka, sillä nappulat liikkuu pohjalla kielen niihin osuessa, toisin kuin turvotettu nappula. Myös lihaa pystyy laittamaan ja esimerkiksi juustoa vähän päälle sulattamalla tästä saa todellisen haasteen!
  • Nuuskis-matto. Tämä on uusin meillä olevista, näin videon yhdessä Facebook- ryhmässä ja muutamia iltoja näpertelin matonkudepätkiä liukuestemattoon. Mutta näistä kotoa löytyneistä kierrätystarvikkeista sai aikaiseksi hirmukivan aktivointivälineen! Eli suikaleiden sekaan piilotetaan nappuloita, joita koira saa sieltä nuuskimalla etsiä.
  • Meidän namimaattihan on virallisesti aktivointilelu ja myös aktivoinnissa ollaan sitä käytetty! Elikkä koiran pitää painaa nappulaa, jotta namimaattiin tipahtaisi ruokaa. Tätä ollaan lähiaikoina hyödynnetty myös paljon, oli mukavan haasteellinen ja tätä pystyy kivasti vaikeuttamaan nappulan paikkaa muuttamalla! 
  • Yksi älypelilauta löytyy myös! Eli koiran pitää kuonolla työntää kuoppien päältä peitteet sivuun saadakseen ruokaa itselleen. Tätäkin ollaan satunnaisesti käytetty ja ihan jees, vaikkakin erona muihin vaatii kokoaikaisen laudan kiinnipitämisen (Viiman käytössä lentää nimittäin ja kovaa, nälkä kun on suuri niin malttia ei ihan löydy rauhalliseen työskentelyyn... :D) ja tähän ei saa koko ruoka-annosta kerralla laitettua. Mutta on ihan hauska peli!

Mitä aktivointipelejä teiltä löytyy? Ihan kuin meille näitä olisi jotenkin kertynyt törkeän paljon.. :D

14. tammikuuta 2018

Ensimmäiset valokuvaukset tänä vuonna

Ensimmäiset kameran ulkoilutukset tänä vuonna. Kaikkein pimein aika on jo selätetty ja valoisa aika vain jatkaa kasvuaan, ehkä se saisi kuvausmotivaatiota vähän ylemmäs. Masentaa, kun katsoo muiden törkeän hienoja kuvia mitkä on vielä osattu muokata, sitten siityy käsittelemään näitä omia otoksia. Omasta mielestä nämä on nättejä, kun katsoo kaukaa. Heti kun zoomaa vähän tai katsoo muuten vaan tarkempaa niin laatu on niin kuraa, itse asiassa koko kuva puhkipalanut ja tarkennukset ihan sieltä syvältä. Mutta toisaalta, ei mun tarvitse olla yhtä osaava kuin nämä melkein ammatikseen valokuvaavat. Ei nämä ole kuin pienen harrastajakuvaajan, joka ei ole kahta vuotta kauempaa oikeasti kuvannut, ottamia otoksia, ei näiden tarvitse olla juurikaan parempia. 

Pitäisi osata lopettaa tälläinen kokoaikainen itsensä muihin vertaaminen. Joissain tapauksissa siitä hyötyy, useimmiten ei. Saa vain pahaa mieltä itselleen, motivaatio kärsii ja ei siitä hyödy mitään. Pitäisi vain hyväksyä se, ettei ihan vedä samoilla sfääreillä kuin ammatikseen kuvaavat, vaan oppia iloitsemaan siitä, että kuitenkin melkein puolet tämän kerran kuvista oli oikeasti omaan tasoon nähden tarkkoja, onnistuneita, mutta ilmeet vain vähän feilasi mistä syystä tänne ei päätynyt kuin nämä kolme. Ei pidä ottaa paineita muiden edistymisestä ja hienoudesta, vaan miettiä omia tekemisiään, sitä missä on onnistunut. Itse asiassa nyt tämän tekstin kirjoitettuani ja uudelleen kuvia katsottuani, on nämä omalla tavallaan tosi hienoja kuvia ♥

//Vastatkaapa oikeassa sivupalkissa olevaan kyselyyn koskien treenipostauksia! Nyt olen viimeisimmät kuukaudet jättänyt kaikki treenijutut kirjoittamatta, koska aiheuttivat syksyllä hirveää ahdistusta kun jäivät lojumaan ja viikottaisia ohjattuja treenejä oli kahdet + lisäksi vielä omatoimitreenit. Kuitenkin, koska Viima on aktiivinen harrastuskoira ja sen kanssa edelleen monta kertaa viikossa treenataan, niin tuntuu hyvin loogiselta että blogikin treenipostauksia sisältää, kiinnostaisi kuulla toiveita millä lailla haluaisitte treenipostaukset esille, vai ei ollenkaan! 




31. joulukuuta 2017

Hyvää uutta vuotta kaikille ♥



















Kiitos kaikille mukana olleille ihan mahtavasta vuodesta. Tämä vuosi on sisältänyt itselleni paljon uuden oppimista, rippikoulun, peruskoulun viimeisen syksyn ja paljon kaikkea muuta. Viiman kanssa ollaan kisattu ensimmäistä kertaa virallisissa tokokokeissa, mölleilty aksassa, kehitytty huikeasti eteenpäin, kokeiltu nose workia ja koettu paljon kaikkea kivaa. Olen valokuvannut ja oppinut siitä paljon, vaikka vieläkin on ihan törkeän paljon opittavaa. Ollaan retkeilty ja pääsin viimein jo pitkään haaveilemalleni reppuretkelle. Koettiin ensimmäinen eikä varmasti viimeinen OnniDog, ollaan saatu aivan mahtavia tuttuja sosiaalisen median puolelta ja käytiin Koiramessuilla. Olin tämän vuoden Suur-Savon kennelpiirin nuorisojaostossa ja sitä kautta pääsin mukaan kaikkeen kivaan toimintaan. Olen haaveillut pennusta mutta ennen kaikkea nauttinut Viiman kanssa olemisesta ja elänyt omaa pitkäaikaista unelmaani. Jatketaan samaan malliin, en malta odottaa mitä kaikkea ensi vuosi tuokaan tullessaan ♥ Joten näillä puheilla, tervetuloa vuosi 2018!

25. joulukuuta 2017

Tavoitteiden toteutuminen 2017 ja uudet tavoitteet vuodelle 2018

Olen aina rakastanut lukea tavoitepostauksia ja vihdoin pääsen kirjoittamaan meidänkin tämän vuoden tavoitteista. Löysin nämä jostain paperilappuselta laatikosta ja etsiminen oli työn ja tuskan takana, mutta, tässä ne nyt on!
  • Agilityn aktiivinen treenaaminen ja möllikisojen korkkaaminen.
Tämä ollaan saavutettu ja kirkkaasti! Möllikisoissa käytiin jopa kolmissa, virallisiinkin olisi sinällään loppuvuodesta voitu jopa mennä. Tämän vuoden aksoihin olen kokonaisuudessaan supertyytyväinen, enkä koskaan olisi uskonut että oltaisi jo tässä vaiheessa, aksaa kun takana on nyt kuukauden tai pari yli vuoden!


  • Arjen pienet ongelmat kuriin. Tällä olen tarkoittanut muun muassa hihnassa vetämistä, turhaa vahtimista, vapaanaoloa hallitummaksi, vieraita vasten hyppimistä ja rauhoittumista.
Jaa. Hihnassa Viima osaa kävellä nätisti viimeistään muutaman muistutuksen jälkeen. Jos itse panostaisi joka ikisellä lenkillä, olisi hihnakäytös varmasti vieläkin parempi! Mutta tämä käy itselleni enkä enempää taida jaksaa puuttua, eli suoritettu! Vahtiminen ei ole millään tavalla hellittänyt, mutta vapaana pysytään lähes aina tosi kivasti. Tosin siinä ei suurta ongelmaa edes ollut, mitälie olen ajatellut. Sama vähän vieraita vasten hyppimisessä, vaikka Viima sitä vieläkin tekee ei se nyt ole suurin ongelma. Rauhoittumista on kanssa opeteltu ja se alkaa olla suurimmaksi osaksi hallinnassa! 
  • Reppureissu
Suoritettu! Siitä lisää täällä.


  • Uusia koirakavereita
Hups, oltiin aivan yhtä epäsosiaalisia kuin aina aiemminkin. Livenä ei tullut juuri ketään tavattua, ehkä muutama uusi koirakaveri. Mutta Instagramin puolella voisin sanoa tutustuneeni hyvin moneen ihmiseen!


  • Palkkaus paremmaksi
Tässä ollaan kehitytty aivan törkeästi! Lelupalkkaus onnistuu jo hyvin, namipalkka toimii edelleen. Lelu-nami vaihdot voisi olla seuraava mitä tämän suhteen harjoitellaan, mutta nykytilanne on jo vuoteen takaperin verrattuna aivan huikea ♥


  • Oma kehittyminen kouluttajana
Kyllä itse sanoisin, että olen kehittynyt vuoden varrella! Sheippaamisesta olen oppinut paljon lisää, osaan palkata koiran paremmin, aksaohjaajana olen selkeästi kehittynyt, osaan suunnitella ohjauksia paremmin ja osaan valita paremmin meille parhaiten sopivat koulutustekniikat. Mutta aina voi kehittyä ja halu olla aina vaan parempi on kasvanut!

  • Terveenä pysyminen
Suurella mittakaavalla joo kyllä. Mutta en kyllä sanoisi, hiivan puhkeaminen kuitenkin oli aika iso juttu. Keväällä pieni haava tassunpohjassa, josta hiiva ilmeisesti lähti kehittymään, sitten hiivan kanssa taistelu alkukesästä. Nyt syksyllä hiiva on taas meinannut nostaa päätään, onneksi ei pahemmin. Lisäksi kesällä 50/50 -ruokinnalla ollessaan Viima ilmeisesti herkistyi naudanlihalle. Tästä varmaan kirjoittelen enemmänkin, mutta maha ei siis enää kestänyt naudanlihaa vaan veti samantien sekaisin. 

Tavoitteet 2018
  • Agilityn mittaustilaisuus
  • Ensimmäiset viralliset startit aksassa, ehkäpä ensimmäinen nolla?
  • Doboilua aktiivisemmin!
  • Turhan vahtimisen hillitseminen, edes vähäsen?
  • Uudet koirakaverit olisi edelleen kivoja!
  • Terveenä pysyminen. Toivotaan, ettei hiiva uusisi ja pysyttäisi muutenkin terveenä, sekä koira että ohjaaja!
  • Nose Workia edes välillä aktivointimielessä. 
  • Kulujen ylös laittaminen! Olen yrittänyt jo liian monta kertaa, nyt jatketaan loppuun saakka.
  • Valokuvaajana kehittyminen
  • Ennen kaikkea hauskaa pitäminen! Itse ainakin suuntaan katsetta liikaa tulevaisuuteen enkä osaa nauttia hetkestä.

19. joulukuuta 2017

Epävirallinen hajutesti 8.11.

Käväistiin tosiaan epävirallisessa nose workin hajutestissä 8.11. Ei ole vielä tullut kirjoiteltua, hupsista.. Tuloksena oli hylätty, vaikka tyytyväinen olenkin. Viima merkkasi kaksi laatikkoa, toisen vähän heikommin, toiselle istui. Oma käytös oli erilainen kun arvelin toista laatikkoa ja pyysin Viimaa sitä haistelemaan, jolloin ajatteli samantien, että pitäisi ilmaista. Oikea laatikko löytyi kuitenkin, itse vain mokasin ja valitsin väärän laatikon. Milloinkohan sitä oppisi vain antamaan koiralle rauhan etsiä, ilman että häseltäisin itse mitään?

Nose Workin suhteen ollaan nyt muutenkin vähän taukoiltu. Oma motivaatio ei kovin korkealla ole, ei sitten tehdä. Nose on ja tulee pysymään meidän hömppälajina, tehdään kun huvittaa ja halutaan. Joulukuun alussa olisi ollut virallinen hajutesti mihin meitä epiksissä kovasti kannustettiin, mutta en nyt sinne kuitenkaan osallistunut. Pitäisi olla Nose Work Finland ry: n jäsen, ja jäsenmaksu + ilmomaksu olisi ollut liikaa siihen nähden, ettei vielä ihan valmiita olla ja kerettäisi tällä jäsenmaksulla kisata vain yhdet kokeet. Joten katsotaan kun löytyy seuraavat! Ehkä me sitten mennään hajutestiin, tällä hetkellä hömppäillään nosea ihan vain aktivointina.

13. joulukuuta 2017

Messari 2017



Vuoden yksi koiramaisista kohokohdista, nimittäin Koiramessut Helsingin Messukeskuksessa. Itse pääsin ainoastaan yhdeksi päiväksi, ehdottomasti olisin halunnut myös muille päiville. Mutta yksikin mieluummin kuin ei mitään! Tänä vuonna messut oli aiemmista poiketen kolmipäiväiset, spesiaaliperjantai sisälsi paljon tietoa koirien hyvinvoinnista ja koirien kanssa työskentelemisestä. Koko viikonloppu sisälsi paljon koiranäyttelyitä, ostoskojuja, esityksiä ja tietoiskuja. Rotutorilla ei tänä vuonna harmikseni ollut juurikaan minua kiinnostavia rotuja, sääli. Olisi ollut mahtava tapa tutustua rotuihin ja päästä juttelemaan. Ohjelmista kävin itse katsomassa nuorten agilitynäytöksen, pallopaimennus-shown, lampaiden paimennusnäytöksen, houkutusten highwayn, sankarikoirien palkitsemisen ja koirakeilauksen. Ehdottomasti parhaita oli tietenkin aina yhtä hauska houkutusten highway sekä uutena lampaiden paimennusnäytös. Pieni hinku olisi päästä kokeilemaan paimennusta! Ehkä mekin sitten joskus...
Koiranäyttelyitä en kerennyt rotukehillä seurailemaan, mutta toisaalta ei ne itseäni pahemmin edes kiinnosta. Mutta RYP ja BIS kehät katsottiin! Kasvattajakehät on jotenkin kiinnostavia, lisäksi tottakai ykkösryhmä sekä vitos- ja kutosryhmät. Kannustettiin sitten omia suosikkeja ja laitettiin omaan järjestykseen siskon kanssa, ihan parasta! :D Junior Handlerin SM-finaalit kanssa katsottiin ja kannustettiin, on meidän kennelpiirillä vaan niin mahtavia nuoria handlereita. Ostoskojuilla kierrellessä meni taas useampi tovi ja on se koiratarvikeshoppailu vaan niin mukavaa! Mukaan tarttui Berran kojulta paljon kaikkea, uusi treeniliivi (♥), ihana kauan himoittu fleecehihna, uusi kapula pureskellun tilalle, naksutin ja muiden suosittelema geelipallo. Lisäksi täydellisiä nameja, harmi ettei tajuttu ostaa kerralla kahta pussia! Lisäksi kierrellessä saatiin paljon esitteitä ja näytepakkauksia matkaan, näitä tuli hamstrattua hyvin paljon...

Spottaa nälkäisen koiran kuono :D

Pakko päästä myös ensi vuonna! Messari vaan on semmoinen minne on aina pakko päästä. Parhaat tarjoukset ja ostomahdollisuudet, kiinnostavia esityksiä, paljon tietoa, suurimmat koiranäyttelyt ja hirveä määrä samanhenkisiä ihmisiä. Ehkä ensi vuonna kahdeksi päiväksi?