20. huhtikuuta 2018

Epistelemässä

Käytiin torstaina taas vaihteeksi vähän epistelemässä. Ilmoitin Viiman kahdelle radalle, mölleille ja kisaaville. Fiilis oli hyvä ja etukäteen en jännittänyt yhtään, se vaan iski juuri ennen rataa. Pitäisi oppia olemaan jännittämättä, Viima tällä kertaa paineistui ihan huolella omasta jännittämisestä, ennen se ei ole kummemmin reagoinut. Oma toimintakyky katosi molemmilla radoilla, vaikka Viima possuili, en osannut asiaan puuttua, vauhti oli tasoa etana ja ohjaus haparoivaa ja päämäärätöntä. Ensimmäisen radan unohdin, kahdesti jopa, onneksi seurakaverit huusivat mulle kentän ulkopuolelta mitä tulee seuraavaksi niin saatiin rata suurinpiirtein tehtyä. Radalla parissakin kohtaa Viima vaan jäi pyörimään enkä itse osannut liikkua mihinkään, ei kumpikaan tehty parastamme todellakaan. Lopputuloksena kuten arvata saattaa, hylly. Mutta kisakokemusta sekin, juuri mitään hyvää en kyllä kyseisestä radasta löydä.. 

Kisaavien ratapiirros alla. Tätä luokkaa jännitin paljon enemmän, en tiedä minkä takia. Kuitenkin hyvä puoli, muistin radan kokonaan! Stressasin luultavasti hyvin paljon sitä, että unohdan myös tämän radan, se fiilis on aivan hirveä kun tajuaa ettei muista minne seuraavaksi mennään. Kuitenkin meidän vielä ok:n kisaratafiiliksen rikkoi se, että Viima juoksi suoraan puomin sijasta sen vieressä seinällä seisoneen ratahenkilön luokse. Aivan suoraan. Enkä edes osannut kieltää sitä. Possu, pitää jatkossa itse tsempata ja puuttua. Puomille sen kuitenkin siitä sain ja ysille asti taidettiin päätyä ihan onnistuneesti. Kepeille meni superisti ♥ 10-12 välillä oli jotain ihme säätöä, en kerennyt vaihtaa puolta 10 ja 11 välillä niin kuin suunnittelin. 16 Viima jäi jalkoihin pyörimään. Se vain seisahtui paikalleen ja katsoi minua kuin mitäkin idioottia, lopulta sain sen onneksi liikkeelle. Keinua se ilmeisesti luuli puomiksi, sitä ei olla päästy vaan treenaamaan. Veti oikein hirveällä lentokeinulla, kauhistutti katsoa sitä lentoa. Onneksi sentään tajusin ottaa keinun uudestaan, sitten se meni jo kohtuullisesti. Lopputuloksena tältäkin radalta hylly.

Henkilön Ira Mikkanen kuva.

Kumpaankaan rataan en todellakaan ole tyytyväinen, löytyy sieltä ihan okei pätkiäkin mutta suurimmaksi osaksi pelkkää omaa haahuilua ja Viiman pyörimistä. Keinu menee tehotreeniin ja itselleni yritän saada rauhallisempaa mielentilaa ja jotenkin toimintakykyä radalle. Menin vielä ennen epiksiä ilmoittautumaan virallisiin kisoihin, viikon päästä. VÄHÄN kaduttaa, toivottavasti ne edes menisivät kohtuullisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! ♥